Hienosti järjestetty juhla upeine musiikkiesityksineen. Emma sai ilmaisutaito stipendin. Neiti yllättyi iloisesti ja sai meiltä hurraa huudot katsomosta. (Ehkä Emmaa hiukan nolotti)
Emman juhlan jälkeen mentiin porukalla syömään sushia. Saaran x-poikaystävä tuli mukaan. Naurettiin että ollaan oikeastaan adoptoitu hänet meidän perheeseen vaikka nuoret eivät enää seukkaa. Hienoa että ystävyys on säilynyt.
Illasta kävi vielä mun isäni kera Eijan sekä tätini miehensä kanssa meillä kuplajuomalla. Nauru raikui ja Saara jaksoi pinnistellä meidän "vanhusten" kanssa. Sai kuitenkin viimein luvan lähteä irroittelemaan omien kavereittensa kanssa ja pääsi juhlimaan valmistumistaan. Emma oli karannut kylälle jo aikaisemmin. Pitäähän sitä nyt päättäreiden jälkeen päästä raitille :)
Hienoja hetkiä nämä ovat äidillekin. Illan pimetessä ei uni meinannut tulla silmään. Hiljaisuudessa pohdin sitä miten nopeasti aika todellakin kuluu. Vastahan nuo tytöt syntyivät, opettelivat kävelemään, menivät päiväkotiin ja kouluun. Nyt he ovat jo aikuisuuden kynnyksellä. Valmiina itsenäiseen elämään. Joskus tunnen suurta huolta ja mietin miten nuo lintuset mahtaa omilla siivillä lentää. Joskus taas katson heitä ylpeydellä ja ilolla kun näen miten vahvoja, sitkeitä ja kauniita heistä on kasvanut. Kai tämä kuuluu asiaan. Näin sen pitää mennäkin. Luopuminen ei ole helppoa mutta on uskallettava luottaa. Kyllä ne siivet kantaa...
 |
| Photos by Tanja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti